Nuoriso.

Kuorosota käyty ja rahaa lahjoitettu hyvään tarkoitukseen. Hyvä niin. Mistähän yleensä johtuu se, että aina kun kunnat rupeavat säästämään, niin ensin leikatanaan rahoja nuorison tarpeista? Sitten ihmettellään, kun nuoriso voi huonosti ja tekevät pahojaan. Hilluvat pitkin kaupungin katuja. Pitäishän tuosta jo tyhjmemmänkin nähdä yhteys. Eikä tuollainen toiminta ole edes kovinkaan pitkänäköistä. Kyllä ne ongelmat sitten myöhemmin tulevat vastaan, suuremmin ja pahemmin. Kuinka paljon helpommalla päästäisiin, jos satsattaisiin edes hiukan enempi nuorten hyvinvointiin, jäis pahanteot pienemmäksi ja aikuisiän ongemat vähemmällle.

Eikä välttämättä tarttis edes niin suuria satsauksia asiaan. Saatais nuorelle mahdollisuus puhua asioistaan jollekin, joka kuuntelee rauhassa. Osais sitten toimia jos olis toiminnan tarve. Pitäis myös muistaa kysyä nuorilta itseltään, millaista toimintaa, apua he itse tarvitsevat.

Tietenkin kaikkeen vaikuttaa myös oma perhe. Jos kotona on joku joka kuuntelee ja välittää lapsen tekemisistä, niin on huomattavasti paljon parammat mahdollisuudet elää mukava nuoruus. Ei se sen kummempia tarvitse. Yhteiskunnan pitäisi ymmärtää, ettei ole kaikkein parhain vaihtoehto, että molemmat vanhemmat luovat uraa. Eihän siinä jää enään sen suuremmin aikaa lapsille, jos kokoajan painaa työstressi koko ajan päälle. Ei valtiointaulotta saada nousuun sillä, että vanhemmat raataa niskalimassa uraa ja lapset hillii pitkin katuja. Ongelmiahan siitä syntyy. Miksei yhteiskunta panosta enempi kotikasvatukseen? Tuksi perheitä, joissa toinen vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia. Ei nuo päiväkodit aina ole se parhain vaihtoehto.