Nuoriso.

Kuorosota käyty ja rahaa lahjoitettu hyvään tarkoitukseen. Hyvä niin. Mistähän yleensä johtuu se, että aina kun kunnat rupeavat säästämään, niin ensin leikatanaan rahoja nuorison tarpeista? Sitten ihmettellään, kun nuoriso voi huonosti ja tekevät pahojaan. Hilluvat pitkin kaupungin katuja. Pitäishän tuosta jo tyhjmemmänkin nähdä yhteys. Eikä tuollainen toiminta ole edes kovinkaan pitkänäköistä. Kyllä ne ongelmat sitten myöhemmin tulevat vastaan, suuremmin ja pahemmin. Kuinka paljon helpommalla päästäisiin, jos satsattaisiin edes hiukan enempi nuorten hyvinvointiin, jäis pahanteot pienemmäksi ja aikuisiän ongemat vähemmällle.

Eikä välttämättä tarttis edes niin suuria satsauksia asiaan. Saatais nuorelle mahdollisuus puhua asioistaan jollekin, joka kuuntelee rauhassa. Osais sitten toimia jos olis toiminnan tarve. Pitäis myös muistaa kysyä nuorilta itseltään, millaista toimintaa, apua he itse tarvitsevat.

Tietenkin kaikkeen vaikuttaa myös oma perhe. Jos kotona on joku joka kuuntelee ja välittää lapsen tekemisistä, niin on huomattavasti paljon parammat mahdollisuudet elää mukava nuoruus. Ei se sen kummempia tarvitse. Yhteiskunnan pitäisi ymmärtää, ettei ole kaikkein parhain vaihtoehto, että molemmat vanhemmat luovat uraa. Eihän siinä jää enään sen suuremmin aikaa lapsille, jos kokoajan painaa työstressi koko ajan päälle. Ei valtiointaulotta saada nousuun sillä, että vanhemmat raataa niskalimassa uraa ja lapset hillii pitkin katuja. Ongelmiahan siitä syntyy. Miksei yhteiskunta panosta enempi kotikasvatukseen? Tuksi perheitä, joissa toinen vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia. Ei nuo päiväkodit aina ole se parhain vaihtoehto.

Rakennusprojekteja.

Kesällä odottaa muutama projekti. Pitäis väsätä kunnon grilli pihalle. Sellanen mis on myös paikka muurikkapannulle. Saa sit paistetutakunnon lettuja. Sit pitää availla kuistia ja kurkistaa mitä sen alle kätkeytyy. Tuli nimittäin huomattua et kellariin tulee vettä ilmanvaihtoputkesta mikä sattuupi menemään juurikin tuonne kuistinalle. Varmaan selviää pienellä mutkantekemisellä putken päähän. Sit vois aloitella saunaremottia. Kaikki vaan pois ja uutta tilalle. Saa sit rakennettua myös saunakammarin. Edelliset asukkaat olivat pitäneet kyseistä tilaa jonkuntason varastona. Täytyy kyl myös eristää samalla. Ja ennen kun näitä pääsee väsäämään, niin tarttee tehdä meiän lastenhuone valmiiksi. Tarttee maalata seinät ja asennella listat.
Sit olis viel kiva, jos joskus ehtis väkertämään tuohon pihalle leikkimökinkin. Paikka ja rakennusluvat kyl löytyy, tarttis vaan jostian saada tarpeet.

Aikuistenkoossa 2.

Lisää loistavia ideoita. Olis mahtavaa jos olis vaikka jalkapallokentän kokoinen pallomeri! Vois verestää oikein kunnolla lapsuudenmuistoja noista mahtavista paikoista. Sinne sit vois sijoittaa vaikkapa pari saarta johon kaikenmaailman vekottimia. Liukumäki, kiipeilytelineitä yms. muita leikkikentän kapistuksia, tietenkin sopivassa mittasuhteessa. Olis ainakin sit kunnolliset liukumäet \o/.


Kylpylöissäkin parhautta on vesiliukumäet. Eihän sitä kaikenaikaa jaksa missään altaassa lillua. Viimeksikin tuli laskettua vesiliukumäessä joku 1h yhteenputkeen.

Aikuistenkoossa.

Tullut miettittyä, kun on katsellut 2.5kk ikäisen tyttären touhuja, että mitäs jos tehtäis aisiat aikuisellekkin samassa mittakaavassa kun vauvoille. Tai siis, jos tehtäis vauan leluja aikuisille. Tullainen lelukaari vois olla mielenkiitoinen kapistus. Olis varmaankin sellainen parimetriä pitkä, leveä että korkea, jossa roikkuis esim pehmonalleja narunpäässä. Vois mennä sitten makaamaan allle ja "leikkiä" näillä. Vois olla ihan mielenkiitonen kokemus. Tai sit joku sitteri. Siin vois olla johonkin opiskeliayksiöön ihan loistava huonekalu. Päivisin vois käyttää ihan normaalisti löhötuolina ja yöks sit keinuominaisuus pois käytöstä sekä laitos vaakatasoon niin vois nukkua. Ei tarttis enään sänkyä niin säästyis tilaa. Sit olis tienkin mahtavaa jos sänkykin olis samaa kokoluokkaa. Mahtuis ainakin kunnolla nukkumaan, eikä tarttis taistella tilasta kenenkään kanssa. Haittapuolena tietenkin vois eksyä peitonalle. Tai sit tuollanen syöttötuoli. Tarttis hetki kiivetä, et pääsis aterioimaan. Kaikki olis muutenkin suurta ja mahtavaa, eikä ihmetys loppuis ihan heti. Hmmm...tai sit vaan pitää mennä käymään Texsasissa.

Lajittelusta.

Tulee työnpuolesta tyhjenneltyä ihmisten roska-astioita, kerran roskakuski olen. Ihmetyttää suuresti ihmisten lukutaidottomuus. Kuinka vaikeaa on pistää paperit omaan keräysastiaan ja kartongit omaansa? Kun kerran on ne jo sinne jätekatokseenkin asti onnistunut raahaamaan, niin miksei sitten pistäisi niitä omiin astioihin? Eivät ne sekotu kuitenkaan missään vaiheessa. Paperista tehdään jälleen paperia ja kartongista vessapaperihylsyjä.

Myös vanhemmat rouvashenkilöt(uskoisin heidän ainakin olevan) voisivat lakata puunaamasta jok ikistä jugurtipurkkia, foliovuokaa sekä kaikkia mahdollisia muovirasioita. Nämäkään eivät kuulu kartonkiin vaan yleensä seka/energia jätteeseen. Voisivat sen innon, minkä näiden purkkien putsaukseen käyttävät, käyttää johonkin oikeasti hyödylliseen, vaikka juoda kaffeeta sen naapurin kanssa, tai villasukkien kutomiseen. Olisi siten taas maailmassa usemapi onnellinen ihiminen.

Ruokia

Tuli tuossa alkuviikosta tehtyä kaalilaatikkoa sekä puolukkahilloa(voittaa kaikki kaupan hillot mennen tullen). Varmaan viimeksi tullut syötyä kaalilaatikkoa kunnolla joskus 5 vuotiaana =). Ihan hyvää siitä tuli, eli täytyy tehä toistekkin. Sitä pystyy näköjään osittain yllättämään itsensä entisillä inhokkiruuiilla. Kun ei syö pitkään aikaan jotain, niin siitä voikin ruveta tykkäämään. Täytyy siis jossainvälissä varmaankin tehdä kaalikeittoakin.
Toivottavasti sitä ehtisi tehdä ensivtalveksi kellarin täyteen hilloja ja mehuja. Parhaimpia aikaansaannoksia tähän mennessä on karviaishillo sekä tuo puolukkahillo. Täytyy vielä hankkia kasa tyhjiä lasipurkkeja ja -pulloja niin saa kaiken sitten syksyllä talteen.

Lakko

Näköjään lakkoa pukkaisi päälle. Onneksi olen lomilla tämän viikon. Voisi luulla, että näissä työehtosipumuksissa päästäisiin sopuun, ennen kun edellinen loppuu. Onhan tätäkin jo puitu viimevuoden puolelta asti, eikä sopimusta olla saatu aikaan. Ei sen sopimuksen luulisi isoilta ihmisiltä niin vaikea saada kasaan, vai onkohan heilläkin vielä päällä opiskeluaikojen perusmeininki, että mitään ei saa aikaiseksi ennen kun on pakko. Kovinkohan moni työntekiä edes tietää, miksi ovat menossa lakkoon? Enpä usko, että rivityöntekijällä on sen suurempaa mielikuvaa mitiä kaikkea ollaa muuttamassa (itse en ainakaan tasantarkkaa tiedä). Veikkaisin, että suurinosa haluaisi tehdä töitä vanhaan malliin ja jättää lakkoilun sikseen. Ymmärrän kyllä senkin, että sopimukset pitää tehdä, ja jos ei pääse muuten haluamaansa lopputulokseen, niin asialle on tehtävä jotain. Mutta eikö näinä aikoina voitaisiin kehitellä jokin fiksumpi tapa ratkoa erimielisyydet?