Ajatusvuoto

Tuli vaan mieleen, että hyvähän paremmanaineksen on puhua oravanpyörästä pois hypäämisestä, kun tuskin he ovat suuremmin taloudellisessa ahdinkossa. Koitapas tehädä samanlainen elämänmuutos siinä vaiheessa kun on perhettä ja asuntolainaa. Siinä joutuu pohtimaan tekemisiään hitusen tarkemmin. Elämänmuutosta ei voi vaan alkaa sillä, että sanoo itsensä irti. siinä pitää pohtia hitusen enempi muutakin, kuin vain omaaa napaa. Olishan se vaan niin helkutin hienoa vaan käydä irtisanomassa itsensä yks kaunis päivä sen suuremmin murehtimatta tulevaisuudesta. Ei vaan kertakaikkiaan onnistu jos sitä haluaa pitää kämppänsä, kun kerta ei oo viel kokonaan maksettu. Kahtotaan asiaa sit uudestaan joskus 15vuoden päästä. Vai onko sitä jo ollut niin kauan yhteiskunnan pyöritettävänä, ettei muusta tiedä? Vai onko sitä jo tottunut nykyiseen elämäänsä niin paljon, ettei ymmärrä hypätä tuntemattoamaan? Vai haluaako sitä säilyttää jonkunmoisen taloudellisen taloudellisen varmuunen näinä epävarmoina aikoina. Vai onko jo herääminen tapahtunut ja tämä on vain välitilaa ennen siirtymistä pois yhteiskunnan asettamista normeista omaan ja parempaan maailmaan. Miksi meidän edes pitäisi hyväksyä nykymuotoiset yhteiskunnat ja valtiot, kun tuntuu vaan että vaikutusvaltaisimmat päättäjät haluavat vain tuhota kaiken. Milloin kansalaiset alkavat kapinoida "hyvinvointivaltion" päättäjiä vastaan, kun he tällähetkellä ovat tuhoamassa koko systeemiä. Mikään ei tietenkään tapahdu hetkessä, eikä kukaan saa yksin suuria asioita tapahtumaan. Mutta silti kaikki lähtee pienestä ajatuksesta, mikä syntyy hetkellä. Toivottavasti aika muutokselle ei ole vielä mennyt ohi.