Isyys.

Onhan tässä jo päässyt nauttimaan isänä olosta jo mahtavat 3kk =). Pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään mistä voisi olla kysymys koko asiassa. Onhan tuollaisen lapsosen syntymä iso asia elämässä. Eikä sitä kukaan voi muuttua isäksi yhdessä hetkessä, siihen kasvetaan. Ja onneksi se kasvu jatkuu koko loppuelämän ajan. Suurin muutos on ajattelutavassa, sen ymmärtämisessä, että eipä olla enään kaksin. Eikä aikaakaan ole samoihin asioihin enään niin paljoa kuin ennen. Mihinkään muutokseen ei pysty varautumaan etukäteen. Voi kyllä ajatuspohjalta hahmottaa, mitä tuleman pitää, mutta kaiken tietää vasta kun se iskee päälle.

Eikä isyyteen liity pelkästään lapsi. Siihen sisältyy myös puoliso. Täytyy myös osata ottaa kumppanikin huomioon, antaa tilaa myös hänelle. Ei voi vaan tehdä mitä itse tahtoisi, jostain asioista pitää vaan luopua aina välillä. Kyllä sitä omaakin aikaa silloin tällöin on, jolloin voi tehdä omia asioita. Kaikesta pitää vain löytää keskitie, mitä kulkea.